Suvi Kauppila
Keltaiset paperilyhdyt valaisevat katuja. Siellä täällä sateenvarjo leiskahtaa kuin veripisara. Toistuvaa kuviota ei erota, ellei katsele kauan.
Sade on kiillottanut paikallisista läpikuultavia. Kysymykset sulattavat ilmeen heidän kasvoiltaan. Enää en muista, mitä kysyä tai miksi.
Sanomalehti lepattaa tuulessa. Lämmitän käsilläni haaleaa teetä, kunnes muste on vuotanut viemäriin. Ei tarvitsekaan tietää. Helpotukseni on kiivasta, käsittämätöntä.
Tarjoilija kysyy, mitä haluaisin. Hänen hiuksistaan putoilevat vesipisarat rikkovat teen pinnan. Vien kupin huulilleni ajattelematta. Tee maistuu oudosti merivedeltä.
Vilkaisen häneen: samanlaiset kasvot kuin kaikilla.
Kaikilla on hänen kasvonsa.
Todellisuus vääristyy kuin öljyläikkä.
Näen hänen kasvonsa, tunnen hänen kätensä, kun putoan käsittämättömän matkan ja räiskähdän kyyneleenä maahan.
Suvi Kauppila on turkulainen kirjoittaja, joka pitää vaihtoehtohistoriasta, hävyttömästä intertekstuaalisuudesta ja teestä. Hänen kirja-avautumisiaan voi lukea Paperiaaveet-blogista.
Varjorikko 