Pääkirjoitus

Suomessa kirjoitetaan paljon hyvää fiktiota. Varjorikon päätoimittajana ongelmani onkin ollut usein, miten valita hyvistä novellitarjokkaista riittävän vähäinen määrä, joka saatavilla olevilla resursseilla pystytään toimittamaan. Näin oli erityisesti tällä kertaa.

Tämänkertaisessa Varjorikossa on peräti kahdeksan novellia spekulatiivista fiktiota: scifiä, fantasiaa ja kauhua.

Maija Nyströmin Hakija on kauhutarina, jossa uudelle pikkupaikkakunnalle muuttanut nuori päähenkilö kohtaa hänestä kiinnostuneen tuntemattoman hahmon. Hän pakenee, mutta pakoilu saa kuitenkin odottamattomia käänteitä. Riina Salmen Aina kohti vuoria kertoo yhteiskunnasta, jossa virtuaalitodellisuusjärjestelmistä on tullut normi ja kaupallinen todellisuus hallitsee yhä suoremmin ihmisten kokemuksia. Päähenkilö ei sopeudu, mutta normeista kieltäytyminen yhteiskunnan marginaalissa on vaikeaa.

Maiju Ihalaisen Tuhansien taitosten Nalon -tieteisnovellissa avaruussotilas yrittää kuulustelussa piilotella normeja rikkovaa suhdettaan, mutta se johtaa yhä pahempiin ongelmiin. Pihla Tammiston Kaisaniemen kasvitaikuudellinen on synkkää fantasiaa mytologisten olentojen ylläpitämästä puutarhasta ja lapsesta, joka harhailee sinne ihmisten maailmasta ystävänsä perässä. Susanna Juukkasen Irti päästämisen taito on maagisen talon elämästä kertova surrealistinen fantasianovelli. Talon ihmisasukas on tottunut hengenvaarallisiin yliluonnollisiin vieraisiinsa, mutta arjessa on epätavallisia haasteita.

Nita Mäenpään Verkostomainen juttu -novellissa professorien arvovaltakilpailu yliopistossa kääntyy pakostakin yhteistyöksi, kun yksi yliluonnollisista tutkimuskohteista aiheuttaa päänvaivaa ja vaaratilanteita. Ella Lopperin He jotka asuvat ihollani on kehokauhutarina, jossa menneisyys ei päästä otteestaan ja arvet lähtevät salaa liikkeelle. K. Halosen Pitsakuski-raapale on myös kauhua.

Camilla Kantola