Pääkirjoitus

Varjorikko 1/2024 on ottanut teemakseen scifin eli tieteiskirjallisuuden. Mitä on tieteiskirjallisuus? Rajat ovat genreissä löyhiä ja muuttuvia, niin tässäkin tapauksessa. Perinteisesti scifi on saattanut tarjota ennusteita paremmista ja huonommista tulevaisuuksista tiettyjen lähtötilanteiden puitteissa. Parhaimmillaan tieteiskirjallisuus voi pohtia hyvnkin monipuolisesti, miten erilaiset mahdolliset tilanteet, hahmot sekä teot voivat vaikuttaa toisiinsa erilaisissa mahdollisissa yhteiskunnissa ja yhteiskunnallisissa oloissa, ja mitä siitä kaikesta voi seurata.

Tähän lehteen valikoituneet tieteisnovellit edustavat hyvin erilaisia näkökulmia tulevaisuuteen ja tulevaisuuden mahdollisiin kehityskulkuihin, scifin keskeisiin kysymyksiin. Tarinoiden hahmojen tilanteet ovat usein synkkiä, joskin moniulotteisia, ja toivoa, ystävyyttä tai rakkauttakin näkyy siellä täällä. Monessa tarinassa on mukana myös huumoria. Toivo ja keveys ovat päätoimittajan mielestä aina tervetulleita näinä hieman synkkinä, yhteiskunnallisesti näköalattomina aikoina, vaikka synkillekin tarinoille on paikkansa.

K. Halosen Vieraslajien kitkeminen on runo, jossa tuntemattoman lajin tulo planeetalle on joillekin uhkakuva, toisille mahdollisuus lähempään tutustumiseen. Katja Kontturin novelli Länsi-Siperia opettaa ottaa puolestaan lähtökohdakseen aivan toisenlaisen muukalaislaji-invaasion muuttuneessa Itä-Suomessa, jossa naapuruussuhteet ovat sekä laaja että hyvin paikallinen kysymys.

Timli Hellstenin raapale Kennelvuoro sijoittuu maailmaan, jossa ihmisiä hallitsevat koirankaltaiset olennot. Jaakko Markus Seppälän Kymmenen metriä luoteeseen päin, viisitoista sekuntia tulevaisuuteen on novelli, jossa yritetään kehittää aikakonetta. Suvi Kauppilan raapaleessa Suru päähenkilö on menettänyt jotakin tärkeää.

Camilla Kantola